Minä osaan - selitys

Mietin tässä, että miksi pyrimme usein selittelemään tekojamme? 

Huomaan itse syyllistyväni selittelyyn edelleen aivan liian usein, kun sen sijaan voisin antaa asian vain olla ja mennä menojaan. 

Miksi selittelen, jos en ole tiennyt jotain? Ainahan me opimme uutta ja ikinä emme voi tietää kaikkea, miksi siis sitä tulee selitellä, jos on ollut väärässä luulossa jonkin asian suhteen. Ainahan voi muuttaa mieltään, eikä se silti tarkota, että menettäisi kasvonsa ihmisten silmissä. Virheistähän oppii.

En tiedä, mitä se on. Ehkä itsepuolustusmekanismi joka kytkeytyy päälle, kun koemme olevamme riittämättömiä? Tämä selittely-mekanismi iskee varsinkin, kun palaan "vanhoihin tilanteisiin".

Myös selittely tai perustelu omille valinnoilleen tai teoilleen on yleistä. Asetan itselleni rajat, joilla kuvittelen, että vaikkapa asiakkaani kaipaavat selitystä jollekin asialle. Ei minun kuitenkaan tarvitse selitellä sen enempää sitä, että pidän vapaaillan tai hinnoittelen tuotteeni tietyllä tavalla. Ihmiset inhimillisinä olentoina ymmärtävät sen kyllä ilman selityksiä.

Selittelyllä ja perustelulla tässä yhteydessä en toki tarkoita sitä, että perustellaan esimerkiksi miksi hevosen kanssa on hyvä tehdä jokin asia tietyllä tavalla, jotta se vaikkapa pysyy kunnossa. Ne ovat asioita, joihin itsekin pyydän usein perustelua ja tuleekin pyytää. Tuolloin myös asian esittänyt joutuu miettimään, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa ja onko siihen jotain syytä, vai onko kenties kyse vanhasta tottumuksesta, josta ei osata päästää irti.

Lupaan ja sallin tänään itselleni, että lopetan turhan selittelyn ja annan asian olla. Ei minun tarvitse tietää kaikkea valmiiksi, koska elän täällä sitä varten, että opin koko ajan. :) Mikä sen vapauttavampaa, eikö vain? 

Lisäksi minähän osaan jo hurjan paljon.. Paljon enemmän kuin hetki sitten ;). 

Luova hulluus vai hullu luovuus?

Niinhän se usein on, että luovia ihmisiä pidetään jollain tapaa hulluina, valitettavasti. Usein nämä luovat ja tai intuitiviiset ihmiset tekevät rohkeita ratkaisuja ja ajattelevat eri lailla kuin on totuttu ja sehän ihmisiä pelottaa. Useimmilla on kuitenkin elämässä esimerkiksi selittämättömiä päätöksiä, joita voisi luonnehtia intuitiivisiksi kokemuksiksi. Tarvitseeko kaikkea pystyä selittämään?

Tunnistan näitä asioita niin omasta kuin läheisimpienikin elämästä. Tämä aihe nousi hyvin ajankohtaiseksi mielenkiintoisen kurssiviikonlopun aikana, joka sisälsi niin henkistä kasvua kuin hevosalan ammatillista kouluttautumista.

Mietin, kuinka usein olen tehnyt asioita puhtaasti intuitioni perusteella. Olen tehnyt niitä läpi elämäni ja valehtelematta kaikki niistä ovat olleet jollain tapaa tuottoisia. 

Joitain intuitiivisesti tehtyjä valintoja tai asioita elämässäni:

• Uravalintani ja kouluttautuminen
• Yrityksen perustaminen lama-aikana
• Hevoskaupat (osa niistä, osa taas järkipohjalta)
• Kodin valinta
• Arkipäivän "äkkipäätökset"
• Ihmisten ja eläinten "lukeminen"
• Lukemattomia asioita, joita voisi kuvailla arjen luovuudeksi

Koen kuitenkin, että ilman tätä hullua luovuutta en olisi tässä ja nyt. Olisin ehkä menettänyt monia tilaisuuksia, mitä en halua sen enempää muistella. Pointtina on kuitenkin se, että koen olevani luova hullu tai hullusti luova, joka uskaltaa ottaa toisinaan riskejä ja tehdä valintoja, koska siinä hetkessä tuntuu siltä, vaikka järki sotisi niitä vastaan. 

Linkittääkseni aiheen myös hevosiin, haluan pohtia kuinka intuitiivisia eläimiä ne ovat. Ne tietävät jo pitkän matkan päästä esimerkiksi millä tuulella omistaja on tai voiko luottaa johonkin ihmiseen vai ei. Toki ne haistavat, aistivat, kuulevat ja näkevät asioita, joita me emme huomaa, mutta suuri osa niiden toiminnasta perustuu vaistoon, jota voisi kutsua myös intuitioksi (näin ainakin minä koen). 

Tästä pääsemme myös läsnäoloon, koska hevonen huomaa jos ihminen ei ole läsnä. Toisinaan hevonen voi olla esimerkiksi hyvin säikky jos ratsastajana on ihminen, joka ei ole hevosen kanssa tässä hetkessä. Läsnäolosta enemmän voit lukea aiemmasta blogikirjoituksestani. 

On mielenkiintoista pohtia millaista elämä olisi, jos ihmiset (tai eläimet) toimisivat puhtaasti järjen perusteella. On myös kiehtovaa kuinka paljon ihmisillä olisi taas opittavaa luonnosta.